Kuka enää luokitellaan täysityökykyiseksi?
Tunnetut nimet, joiden musiikista, kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista tai IT-alalle tärkeistä innovaatioista tänä päivänä nautimme, olivat usein persoonia, joita tänä päivänä pitäisimme ns. ongelmatapauksina työllistymisen näkökulmasta. TE-palvelujen asiantuntija sijoittaisi heidät kohtaan "työllistyy työnantajaa tukemalla" tai "työllistyminen edellyttää erityistä tukea". Työllistymisen monialaiset ohjausyksiköt ja -verkostot puhuisivat heistä asiakkaina, jotka tarvitsevat positiivista erityiskohtelua sekä työn räätälöintiä.
Leikin ajatuksella, että parikymppinen Steve Jobs astuu Ohjaamoon pukeutuneena intialaiseen hameasuun, kaljuksi ajettuna ja pupillit laajentuneina kemikaaleista. Hän esittää kärkkäitä kommentteja systeemeistämme, haluaa kysyä elämän tarkoituksesta ja muista sellaisista asioista, joita hyllymme lukemattomat esitteet eivät käsittele. Työskentelen Ohjaamossa TE-palvelujen asiantuntijana. Mihin kohtaan sijoittaisin nuoren Steven työllistymisen polulla? Eri vaiheiden alimmalle portaalle ”suunta selkiytymätön”? Vaikuttaisiko hän enemmän erittäin vaikealta persoonalta, mikä on ongelma, jos hän haluaa päästä työelämään? - Työelämätaitoja pitää hioa. Ja tuo päihdeongelma pitää hoitaa täydellisesti kuntoon ennen kuin voi ajatella edes mitään muuta.
Ulkoisen olemuksen vaikutus osaamisen arvioinnissa
Yhden teorian mukaan Mozartin käyttäytymistä, johon kuului rivouksien latelua ja kasvojen nykimisliikkeitä, selitti Touretten syndrooma. Moni nykyisin ylistetty kirjailija olisi tämän päivän diagnoosiluokituksissa sijoitettavissa skitsofreenikoksi tai bipolaariseksi. Autismin tai laajemmin neuropsykologiseen kirjoon kuuluva työnhakija on yksi eniten väärinymmärretyistä. Useimmilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä tällaisen ihmisen pään sisällä liikkuu ja mitä vahvuuksia ja resursseja hänen palkkaamisensa toisi. Teemme hänen ulkoisen habituksensa perusteella tulkintoja yksinkertaisuudesta, motivaation puutteesta tai vaikkapa haahuilusta, vaikka hänen aivojensa poimuissa olisi käynnissä mitä monimutkaisimmat ja hienojakoisimmat prosessit. Jos hän pääsee työhaastatteluun asti, hän usein palaa Ohjaamoni pöydälle työttömänä mukana rekrytoijan terveiset ”häntä innokkaampi/aktiivisempi/sosiaalisempi työnhakija sai paikan”. Mahtuuko käsitykseemme työkykyisestä työnhakijasta ja -tekijästä ihminen, jolla on sekä rajoitteita että vahvuuksia – samanaikaisesti?
Osaammeko tunnistaa osaamisen?
Väitän, että käytämme yhteiskuntamme osaamispankista tällä hetkellä vain kymmenesosan. Ovatko kykymme luottaa ihmiseen sekä ottaa riskejä ihmisen hyväksi minimissä? Meillä ei ole tähän varaa, jos haluamme kasvattaa työnantajien osaamisresursseja. Usein puhumme erilaisuuksien sisällyttämisen tarpeista organisaatioissa, ilman sen toteutumia. Meistä on tullut kärsimättömiä ja pelokkaita suhteessa erilaisten työntekijöiden rekrytoimiseen. Se että pelaamme varman päälle, johtaa koko yhteiskuntamme yksipuolistumiseen. Tällöin edessä on maailma, jossa osaajiksi tunnustettuja on yhä vähemmän, ja ulkopuolisia yhä enemmän. Työyhteisöt ovat sisällöltään ja toimintakulttuureiltaan yhä tylsempiä. Tällöin voi vielä päälle päätteeksi käydä niin, että ne, joilla on varaa, jättäytyvät organisaatioista pois. Tulevaisuuden resurssit, yhteiskunnan kehittäjät ja vaikuttajat kääntävät meille selkänsä ja alkavat itse raivata tietään eteenpäin. Jos jaksavat.
Jonna Westerholm
Nuorten työnvälityksen asiantuntija, Hämeen TE-toimisto
Ohjaamo Forssa, Step by Step-hanke
