Image
EräSM kilpailusta kuva, aurinkoinen metsä jossa kilpailijat kävelevät.

Neljä erilaista polkua luonnon äärelle

Uudelle suunnalle ei ole ikärajaa

53-vuotiaan Tarun työuralle on ehtinyt mahtua monta ammattia. Hän on laskentaekonomi, sisustussuunnittelija, visualisti ja levyseppähitsaaja, ja tällä hetkellä hän työskentelee lentoemäntänä. Myös yrittäjyydestä on pitkä kokemus.

Taru istuu metsässä puupenkillä.

Kun oma yritys oli myyty ja osakeyhtiö purettu, Taru ajatteli, että yrittäjyys oli hänen osaltaan nähty. Hän oli pyörittänyt yrityksiä noin 20 vuotta ja tiesi, kuinka paljon ne vaativat.

Sitten yksi keskustelu kesken työvuoron muutti ajatusten suuntaa.

Työkaveri kertoi lentokoneessa omista luonto-ohjaajaopinnoistaan Hyriassa, maastoretkistä, valinnaisista opinnoista ja samanhenkisistä opiskelukavereista.

Taru kuunteli haltioissaan ja ajatteli: tuonne minäkin haluan.

Luonto-ohjaajaopinnoista kiinnostus vain kasvoi. Taru halusi oppia lisää, lähteä pidemmille vaelluksille ja ennen kaikkea haastaa itseään. Niin hän jatkoi erä- ja luonto-oppaan ammattitutkintoon.

Taru istuu kivellä ja heiluttaa kameralle.

Kun uskaltaa tehdä jotain, mitä on pelännyt

Opinnoissa Taru on joutunut ja päässyt ylittämään itsensä monta kertaa.

Pimeäsuunnistusta hän jännitti jo puoli vuotta etukäteen. Hän hankki hyvän otsalampun ja kävi kesällä iltarasteilla valmistautumassa. Kun suunnistus lopulta onnistui, tunne oli vahva.

Myös melonta oli Tarulle iso askel. Lapsuudessa sattunut jäihin putoaminen oli jättänyt veteen liittyvän pelon, mutta turvallisessa ja kannustavassa opetuksessa hän uskaltautui etenemään aina Melonta 1 -tasolle ja harjoittelemaan pelastautumista.

Viiden päivän Hossan vaelluksella Taru huomasi konkreettisesti, kuinka paljon uusia taitoja oli jo kertynyt. Hän pystyi pystyttämään majoitteita, tekemään tulet, suunnistamaan pimeässä ja toimimaan vuorollaan oppaana. Myöhemmin tie vei myös kuuden päivän erämaavaellukselle Norjan Rastigaisaan.

Ilman opintojen tuomaa rohkeutta sinne tuskin olisi tullut lähdettyä.

Yrittäjyyskipinä, jonka piti olla jo sammunut

Ehkä yllättävin muutos on tapahtunut Tarun tulevaisuuden suunnitelmissa.

Päätös siitä, ettei hän enää koskaan ryhtyisi yrittäjäksi, ei nimittäin tunnukaan enää aivan yhtä varmalta.

Eräopasopintojen tuotteistamisen kurssilla Taru on jo hahmotellut liiketoimintasuunnitelmaa, piirrellyt logoa ja miettinyt nimeä mahdolliselle vaelluksia järjestävälle yritykselle.

Ei siis koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Tarkoituksena ei silti ole välttämättä jättää nykyistä työtä lentoemäntänä. Sen rinnalle voisi syntyä jotain aivan uutta ja oman näköistä.

Yli 50-vuotiaana Taru kertoo myös alkaneensa ymmärtää uudella tavalla, kuinka antoisaa on viettää aikaa luonnossa, kulkea kiireettömästi ja oppia tuntemaan ympäristöään. Urakehityksen, yrittäjyyden ja taloudellisten tavoitteiden keskellä sille oli aiemmin jäänyt liian vähän tilaa.

Eräopaskoulutus on tuonut uusien taitojen lisäksi ystäviä, kokemuksia, itseluottamusta ja aivan uusia ajatuksia tulevaisuudesta.

"Uuden suunnan löytämiselle ei ole mitään ikärajaa."

Pitkäaikaisesta haaveesta syntyi oma palvelu

Tomi Blåfield on insinööri, yrittäjä ja tuore eräopas. Hänen työuransa on rakentunut pitkälti tekniikan ympärille: kone- ja tuotantotekniikkaa, tuotekehitystä, projektinhallintaa ja teknistä suunnittelua. Aiemmin hän työskenteli myös Puolustusvoimissa.

Luonto oli kuitenkin kulkenut mukana lapsuudesta asti. Partio, metsät ja eräily olivat tuttuja, ja ajatus eräopaskoulutuksesta oli kytenyt pitkään.

Tomi kuvailee luontoa paikaksi, jossa murheet unohtuvat ja mieli rauhoittuu. Pitkän taipaleen jälkeen syntyvä hyvän olon tunne on jotain, mitä hän haluaisi tarjota myös muille.

Tomi istuu metsässä ja katselee avautuvaa järvimaisemaa

Silti ajatus eräopastoiminnasta tuntui pitkään aika yksinäiseltä ja jopa utopistiselta haaveelta. Noin kaksi vuotta sitten Tomi päätti katsoa, voisiko haaveesta tulla jotakin konkreettisempaa, ja haki Hyriaan.

Haaveen ympärille löytyi muitakin

Tomi lähti koulutukseen hakemaan tietoa turvallisuudesta ja luonnosta, varmuutta opastamiseen sekä uusia näkökulmia muilta opiskelijoilta.

Hän sai paljon enemmän.

Maastojaksot veivät pyöräilemään Lopen seudulle, vaeltamaan Hossaan, melomaan Liesjärvelle sekä hiihtämään Leivonmäelle ja Kilpisjärvelle. Käytännön taitojen rinnalla yksi koulutuksen tärkeimmistä anneista löytyi kuitenkin ihmisistä.

Ryhmässä oli eri taustoista tulevia opiskelijoita, joista jokainen toi mukanaan omaa osaamistaan. Tietoa jaettiin, toisia autettiin ja yhdessä opittiin.

Se muutti myös aiemmin yksinäisen haaveen luonnetta. Sen ympärille oli syntynyt verkosto.

Tomi hiihtää talvisessa maastossa.

Luontopalveluja muun yritystoiminnan rinnalle

Valmistumisensa jälkeen Tomi on lähtenyt kehittämään luontoon liittyvää liiketoimintaa teknisen yritystoimintansa rinnalle. Eräopastoiminta kulkee InWet-aputoiminimen alla. Nimi tulee sanoista In Nature We Trust.

Suunnitelmissa ovat muun muassa seikkailu- ja opetustapahtumat, tuotteistetut palvelukokonaisuudet ja opetusvideot.

Tomille uusi suunta ei siis tarkoita sitä, että kaikki aikaisempi pitäisi jättää taakse. Luontoalan osaamista voi rakentaa nykyisen työn ja yrittäjyyden rinnalle ja katsoa vähitellen, mihin se johtaa.

Siinä on myös hänen viestinsä alasta kiinnostuneille.

Uskon kuitenkin vakaasti, että tästä opiskelusta on hyötyä, vaikka päätoimista tuloa ei heti saisi. Moni tekee tätä oman yrityksen turvin ja muun työn ohella alkuun.

Tomi itse haluaa tulevaisuudessa rakentaa toimeentuloaan yhä enemmän asioista, joihin liittyy aito oma kiinnostus ja palo.

Ja pitkään utopistiselta tuntuneesta ajatuksesta hän puhuu nykyään jo aivan toisin:

Tästä voi tulla jotain suurtakin.

"Koulutuksesta voi olla paljon hyötyä, vaikka siitä ei heti syntyisi päätoimista työtä."

Pitkän työuran jälkeen kohti uutta suuntaa

Daisy työskenteli ennen opintojaan noin 20 vuotta ravintola-alalla, pääasiassa keittiömestarina ja vuoropäällikkönä. Ala oli pitkään iso osa hänen elämäänsä, mutta vähitellen mieleen alkoi nousta ajatus uuden suunnan etsimisestä.

Entä jos voisi tehdä jotain aivan erilaista?

Selfie henkilöstä Daisy.

Vaelluksilla kasvoi luottamus omiin taitoihin

Opinnoista Daisy lähti hakemaan lisää osaamista ja varmuutta luonnossa liikkumiseen. Samalla mielessä oli mahdollisuus siirtyä joskus rauhallisempaan ja itselle mielekkäämpään työhön.

Kilpisjärven talvivaelluksella harjoiteltiin muun muassa riskeihin varautumista ja erilaisten keittimien käyttöä. Bensakeittimen käyttäminen jopa hieman pelotti aluksi, mutta harjoittelun myötä tilalle tuli varmuus.

Vielä suurempi koettelemus tuli Hossassa.

Syksyn vaellus oli Daisylle vaikea jo alusta lähtien. Keskeyttäminen kävi mielessä monta kertaa, mutta opiskelukaverit ja ohjaajat kannustivat jatkamaan.

Lopulta Daisy pääsi perille.

Se tunne sen jälkeen oli aivan mahtava!

Samalla vaellus opetti jotain, mitä ei voi mitata vain erätaitoina: kuinka paljon voimaa samanhenkisistä ihmisistä, yhdessä tekemisestä ja toisten kannustamisesta voi saada.

Daisy silittää koiraa pelolla

Haaveena Lappi ja työ omien koirien kanssa

Daisy on jo hyödyntänyt oppimaansa opastamalla ihmisiä metsästyksessä koiriensa kanssa. Tulevaisuuden suunnitelmat vievät kuitenkin vielä pohjoisemmaksi.

Iso haave on muutto Lappiin ja mahdollisuus tehdä erä- ja luonto-oppaan työtä omien koirien kanssa.

Tunturit, haastavat maastot ja paikat, joissa puhelimetkaan eivät enää kuulu, ovat juuri sitä, mitä Daisy luonnolta hakee.

Koulutus on vahvistanut tunnetta siitä, että oppaan työ voisi olla hänen oma juttunsa. Samalla jokin on muuttunut myös tavassa suhtautua elämään.

Ravintola-alan kiireen rinnalle on tullut kokemus siitä, ettei aina tarvitse suorittaa, mennä kello kaulassa ja juosta paikasta toiseen. Voi myös hidastaa ja nauttia siitä, mitä tekee.

”Minulle tämä koulutus oli eräänlainen resetointi siihen oravanpyörään, jossa olin elänyt pitkään. Olen huomannut, että oma mieli on nykyään paljon rauhallisempi.”

Uuteen suuntaan lähteminen myös pelotti. Tutusta ja turvallisesta luopuminen ei ole pieni päätös. Daisy on kuitenkin alkanut ajatella, että joskus itselleen pitää antaa mahdollisuus kokeilla jotain aivan uutta.

"Koulutus oli eräänlainen resetointi siihen oravanpyörään, jossa olin elänyt pitkään."

Luonto toi tuttuun työhön uuden ulottuvuuden

Erä- ja luonto-oppaan opinnoista Tuomas haki lisää osaamista luonnossa toimimiseen ja uusia näkökulmia omaan työhönsä. 

Tuomas on työskennellyt koko aikuisikänsä kirkon tehtävissä pappina ja viimeiset 15 vuotta kirkkoherrana. Luonto oli jo ennen opintoja osa työtä esimerkiksi vaellusrippikouluissa ja luontopyhiinvaelluksilla.

Eräopas Tuomas sienimetsällä

Erä- ja luonto-oppaan koulutuksesta hän halusi vahvistaa luonnonlukutaitoaan ja eräosaamistaan sekä löytää uusia tapoja rikastuttaa seurakuntatyötä.

Niitä löytyi, välillä hyvinkin yllättävissä muodoissa.

Luonnossa oppiminen avasi uusia näkökulmia

Tuomakselle opintojen merkityksellisimpiä kokemuksia ovat olleet eri vuodenaikoina toteutetut maastojaksot: melontavaellukset, maastopyöräretket ja hiihtovaellus Käsivarren erämaassa.

Luonnossa oppiminen on avannut uusia tapoja kokea ympäristöä. Talvivaelluksella nautittiin piparkakkujäätelöä kinuskikastikkeella, ja kajakin tavaratilassa kulki tapasateria koko eräopasporukalle. 

Myös sienimetsä on avautunut aivan uudella tavalla: sieltä voi löytyä hummerin tai popcornin makuja, curryn, valkosipulin ja aniksen tuoksuja sekä lähes epätodellisen turkooseja sävyjä.

Tuomakselle nämä kokemukset kertovat siitä, kuinka monella tavalla luontoa voi lähestyä.

Luonto on ehtymätön aistielämysten ja pyhyyden lähde.

Luonnossa myös kiireisen työn vastapaino löytyy konkreettisella tavalla. Vaellus vähentää stressiä ja maadoittaa tavalla, johon hektisessä työssä ei aina muuten ole mahdollisuutta.

Tuomas Antola

Sieniretkestä syntyi pyhiinvaellus

Uusi osaaminen on siirtynyt suoraan Tuomaksen työhön.

Yhtenä opintonäyttönään hän kehitti sienipyhiinvaelluksen, jossa sieniretki yhdistyy pyhiinvaelluskulttuuriin. Metsää tarkastellaan kaikkien viiden aistin kautta, ja luonnossa hiljennytään myös raamatuntekstien äärelle.

Mukaan on lähtenyt ihmisiä, joilla ei muuten juuri ole yhteyttä kirkon toimintaan.

Lapin seurakuntaretkellä Saariselällä tuttu työ sai uuden ympäristön ja uusia sisältöjä: tunturimaisemissa Tuomas pystyi yhdistämään seurakuntatyöhön metsän historiaa, luontoa ja ekologisia näkökulmia.

Eräopaskoulutus ei siis vienyt Tuomasta pois omalta alaltaan. Päinvastoin. Se toi siihen lisää ulottuvuuksia ja mahdollisti aivan uudenlaisia avauksia.

Uuden oppimisen arvon ei tarvitse olla kokonaan uudessa ammatissa. Se voi muuttaa tapaa tehdä sitä työtä, jonka jo tuntee.

"Opiskelu luontoympäristössä tekee oppimisesta nautintoa ja voimaannuttaa enemmän kuin kuormittaa."