Myrkyllinen aikamatka

Ella ja Johnny joutuvat keskelle takavuosien kätkemisoperaatiota. Heidän opettajallaan Rafulla ja maagisella kirjalla on osuutensa seikkailussa.

 

Virtaus kuljettaa Rafua leväniittyjen yli kohti kalliorantaa. Hän nousee pintaan ja huomaa olevansa nykyajassa, keskellä kaupunkia.

 

– Moi ope, oletko joutunut haaksirikkoon?

 

Ysiluokkalaiset Ella ja Johnny tuijottavat häntä epäluuloisina rantabulevardin kiveyksellä.

 

– Ööh... sukeltelin rakkolevämetsässä, ihastelin kristallinkirkasta vettä. Muistatte kai, että rakkolevä on puhtaan veden indikaattori ja meren elämän keidas.

 

– Salee muistetaan, vastaa Johnny. – Meillähän oli just bilsan koe.

 

Nuoret auttavat Rafun maihin. Tämä ravistelee hiuksiaan ja vaatteitaan kuin uitettu koira ja lähtee hiukan ontuen kävelemään.

 

– Nilkkaa viiltää, Rafu ähkäisee unohtaen samassa nuoret. – Auttaakohan jäykkäkouristusrokotus muinaisen hain puremaan? Mutta ensin on mentävä kirjastoon. Myrkkyasia on selvitettävä.

 

Nuoret vilkaisevat toisiaan. He ovat tottuneet biologianopettajansa merkillisiin tempauksiin. Rafu on kieltämättä mahtava maikka. – Ulos oppimaan! hän karjaisee, ja sitten mennään. Hän on vienyt oppilaitaan puistoon tutkimaan puiden silmuja ja jokiretkelle vanhalla lotjalla. Mutta tämä...

 

– Tässä on jotain outoa, Ella kuiskaa.

 

– Seurataan sitä!

 

* * *

 

Rafu ei huomaa kahta uteliasta silmäparia, kun hän etsiytyy kirjastossa Itämeri-osaston hämärimpään nurkkaukseen. Hän ottaa suurella varovaisuudella hyllystä maagisen kirjan. Viimeksi kirja tempaisi hänet aikamatkalle Itämeren historiaan. Loistokkaat aikakaudet ovat seuranneet toisiaan Itämeren muinaisissa vaiheissa, jolloin Fennoskandian kilpi on seilannut eteläisillä leveysasteilla.

 

– Jos vielä kerran pääsisi ihailemaan leuattomia kaloja devonikaudella, punaisten korallien metsää ja oikosarvisia siluurikaudella...

 

Mutta Rafulla on edessään vaarallinen tehtävä, joka liittyy ihmisten valtakauteen.

 

– Viekö tämä opus minut viimein myrkkytynnyrien aikaan... vai joudunko tällä kertaa jääkaudelle, hän mutisee ja yrittää avata sivuja täsmälleen oikealta kohdalta.

 

Hyllyjen takana nuoret tönivät toisiaan.

 

– Tuo ei ole ihan normi luontokirja, Johnny kuiskaa.

 

– Mi-mikä loiskahti?

 

Samassa mahtava aalto humahtaa heidän ylitseen, ja kaikki kolme huomaavat polskivansa rantakivikossa. Lähellä kohoaa pimeä saari.

 

– Älyttömän kylmää vettä! Missä ollaan? Ella kiljuu.

 

– Äh, pitikö noiden ysiluokkalaisten pistää uteliaat nokkansa tähän myrkkysoppaan, ajattelee Rafu. Ei auta kuin selittää.

 

– Tämä on tuttu Lokkisaari, mutta nyt ollaan isovanhempienne lapsuuden ajassa...

 

– Hys! Mitä nuo tyypit tekee? kuiskaa Johnny.

 

Saarella liikkuu tummia hahmoja. Siirtolohkareen takaa nuoret ja heidän opettajansa kuuntelevat henkeään pidätellen tuulen ja aaltojen vaimentamia huutoja.

 

– Heivatkaa myrkyt syvänteeseen!

 

– Kai näin suuri lätäkkö kestää pari tonnia jätettä... pahuksen lokki, älä pasko mun päähän!

 

– Hei te siellä! Vakoojia?! Aikamatkaajat eivät ehdi estää myrkkyjen kätkemistä Itämereen, sillä maaginen aalto vetää heidät vastustamattomalla voimallaan takaisin nykyaikaan. Seuraavat päivät he heittelevät toisilleen polttavia kysymyksiä.

 

– Ovatko tynnyrit yhä meressä?

 

– Entä jos ne ruostuvat rikki?

 

 

Myöhemmin...

 

– Föönataanko? kysyy Martti, tuttu parturi, jonka luona koko Jokirannan yläaste käy leikkauttamassa hiuksiaan viimeisten villitysten mukaisiksi.

 

– Tuuli kuivaa, laita vaan muotovaahtoa, Johnny sanoo.

 

– Ootko varma, että haluat muotovaahtoa? huudahtaa Ella, joka tutkii tuotteita hyllyjen luona. – Tässä pullossa on epäilyttävä koodi!

 

– Ulps! Ei olisi pitänyt ostaa mitään Diileriltä... ajattelee Martti. Kun nuoret häipyvät kadulle, hän käy vaivihkaa viemässä kyseenalaiset tuotteet takahuoneeseen.

 

Lokkisaaren lähelle haudatut tynnyrit on nyt löydetty Rafun ja nuorten avulla. Parasta on, että myrkyt pystytään käsittelemään uusilla menetelmillä vaarattomiksi.

 

Mutta ei aikaakaan, kun Ella ja Johnny törmäävät uuteen myrkkyarvoitukseen.

 

– Ääliömäistä, että ihmiselle ja ympäristölle vieraita aineita päästetään vesistöön viemärin kautta, Johnny sanoo, kun he maistelevat kevään ensimmäisiä jäätelötötteröitä rantakioskilla.

 

– Eikä me edes tiedetä, miten ne vaikuttaa, sanoo Ella.

 

He päättävät jatkaa haitallisten aineiden jäljittämistä kotona

ja kaupungilla.

A-lila-1

A-lila-2










A-lila-3

B-lila-1

B-seka-1









B-lila-2














Tarina: Marjo Soulanto Samaan aikaan toisaalla -näyttelyn käsikirjoituksen pohjalta

Kuvat: Mari von Boehm


Katso tarina videona




Poutapilvi web design Oy